© Mervi L.

Luonne

Yleisesti ottaen Tritla on sosiaalinen ja hyvä luonteinen neitokainen, joka rakastaa olla huomin keskipisteessä. Saadakseen huomiota, on Tritla kehittänyt tähän aivan omat niksinsä - tamma on herkkä karkaamaan ja kehittelemään hoitotilanteissa erinaisia jippoja (kuten esim. harjapakin kaataminen tai harjojen heittely niiden jäädessä Tritlan ulottuville). Toisille hevosille Tritla ylläpitää ystävällistä linjaa, mutta yrittää kaikkensa ollakseen laumansa arvoasteikolla mahdollisimman korkealla.

Hoitaessa tamma on kohtalaisen helppo, jos ei oteta lukuun yllä mainittuja "ongelmia". Harjaaminen sujuu hyvin, ja mitä enemmän harjaa, sitä enemmän Tritla tykkää. Varsinkin pitkät hoitotuokiot ovat erityisesti tamman mieleen. Normaalit hoitotoimenpiteet kavionnostoineen kaikkineen sujuvat rauhalliset liikkeet omaavalta ihmiseltä hyvin. Turhan äkkinäisiä syöksähtelyjä tamma pelästyy ja valitettavasti saattaa hoitajaa näykkäistä kokiessaan tilanteen uhkaavaksi. Pestessä kannattaa olla tarkkana tai pukeutua sadeasuun, sillä neidillä on omat kikkansa myös ihmisen pesemiseen itsensä sivussa. Satulointi ja suitsitus sujuu helposti, eikä tamma jaksa useinkaan edes luimistella satulavyötä kiinnittäessä.

Ratsuna Tritla on veikeä, kevyt ja tarkka kuuntelija. Neiti ei erityisemmin säiky mitään, mutta tammapäivän sattuessa kohdalle saattaa jopa naapurin Erkki olla hirvein koskaan nähty hirviö, joka voi syödä pienen ponin elävältä. Vaikka Tritla on painotukseltaan askellajiratsu, niin tammalla hypätään välillä huumorimielessä pieniä esteitä. Esteillä Tritla esittää aivan käsittämättömiä liikkeitä ja miksailee askellajeja ellei ratsastaja ole tarkkana. Hyppyihin voi olla aluksi hankala päästä mukaan, sillä tamma omaa erittäin kissamaisen hyppytyylin. Kouluratsuna Tritla on rauhallinen ja kuuliainen, tosin ehkä vähän laiska tai ainakin tamma yrittää esittää laiskaa tylsistyessään kolmeen askellajiin.

Askellajit ovat Tritlalla erinomaiset ja tamma mielellään myös liikkuu ominaisilla askellajeillaan töltillä ja passilla. Joinain päivinä voi tosin joutua ratsastamaan tölttiä toden teolla eteen, että se on oikeanlaista ja kulkee riittävän tahdikkaasti. Tritlan lennokas liikkuminen on hurmannut katsojat hyvin usein - näyttää kuin tamma ei koskisi maata lainkaan päästyään vauhtiin. Maastossa Tritla on oikea luottoratsu ja takuuvarma rentoutuja. Ratsastaja saa ratsastaa miten lystää ja katsella maisemia - haaveilut kannattaa kuitenkin unohtaa heti, sillä tamman huomattua ratsastajan otteen herpaantuneen, alkaa armoton pompotus seka-askellajien kanssa turhan lujassa vauhdissa. Hereillä ollessaan ratsastaja saa kuitenkin nauttia pehmeistä, matkaa voittavista askellajeista ja kummallisista kahahduksista ja autoistakin selvitään muutamalla rauhoittavalla sanalla.

Kilpailuissa Tritla on aina parhaimmillaan, se rakastaa esiintymistä ja nauttii hetkestä ollessaan radalla - kaiken huomion keskipisteenä. Se antaa siis parastaan tilanteesta, säästä tai väkimäärästä riippumatta, yksi niistä muutamista asioista jotka saatiin aikaan jo varsana.

Sukupuu

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

16.08.2009 - II-palkinto, VKJ
II-palkinto VRNJ:n alaisista näyttelyistä, tuom. Peppi S.

30.05.2011 - NJ - ISB - lk6. Islanninhevoset: orit ja tammat - LKV1, irtoSERT, JS

Päiväkirja

08.07.2010 Maastoretki Niilamossa, vetäjänä Tiia
meymin tarina
Matkaan lähtiessä olimme Tritlan kanssa kuin sulaa voita. Aurinko porotti kuumasti tallipihalle ja hoitotoimenpiteet olivat saaneet minut jo aivan läkähdyksiin. Viimeinen silaus oli ollut satulavyön kiristys, mikä oli, tietenkin, hikisillä käsillä liki mahdotonta. Turvaliivi sai jäädä suosiolla traileriin - lisähiostajia ei todellakaan kaivattu lämpömittarin näyttäessä 27 varjossa.

Onneksemme matka taittui suurimmaksi osaksi metsän varjossa ja matka sisälsi mukavasti vauhdikkaita askellajeja. Tritla olisi tosin mieluummin mennyt vielä reippaammin, jos mitään sai päätellä kiukkuisista hännän heilutteluista, ohjalle painamisesta ja muutaman puskan toljottamisesta. Ennen kuin matka oli taittunut edes puoleen väliin, oli Tritla jo viisi kertaa yrittänyt lähteä jonon kärkeen. Onneksi edessämme keikkunutta ruunikkoa ei näyttänyt kiusaavan se, että Tritla kulki tämän hännässä kiinni. Kodan jälkeen Tritla vaikutti alistuneen kohtaloonsa (tai sitten purkaneen enimmän energiansa, kummin tahansa), sillä tamma tuntui ymmärtävän mitä tarkoittaa sana "hajurako". Eipä Tritlaa oikein voi moittiakaan, onhan tämä nyt kuitenkin vasta ensimmäinen maastoretki porukassa.

Uittopaikalla Tritla seurasi suu auki muiden loiskuttamista vedessä ja vasta hieman ennen lähtöä uskaltautui laskemaan kavionsa veteen. Muutaman askeleen otettuaan tamma kuitenkin innostui kunnolla ja, noh.. miten sen nyt sanoisi: kertoi tästä kaikille muillekin loiskuttelemalla sinne sun tänne valtavalla vauhdilla (hyvät jalkalihakset kun tamma sattuu omaamaan). Muutamat nopeimmista ehtivät alta pois, mutta loput onnettomat jäivät sitten kaksimetrisen hyökyaallon alle. Loppumatka sujui pirteästi kaikin puolin ja aurinko ehti kuivattaa kastuneet vaatteet ja hevoset ennen tallille pääsyä.

Vaikeinta maastoretkellä oli varmaan siinä alkumatkassa, kun Tritla ei ollut tyytyväinen vauhtiin. Loppu matka sujuikin helpommin ja Tritla kulki yhtä rauhallisesti kuin kotimetsissä. Jonon viimeisenä sai myös tarkkailtua muita ratsukoita yllin kyllin. Norjanvuonohevonen näytti kulkevan kiltisti ja melkeinpä jopa ylirauhallisesti. Tamma vaikutti myös omaavan ratsastuskouluhevosilla esiintyvän tavan tehdä siirtymiset heti, kun edellä olevakin, eikä odottaa Qemin apuja. Puoliverinen vaikutti sekin rauhalliselta, välillä ehkä jopa liiankin. Miivi sai välillä oikein kunnolla kannustaa tammaa eteenpäin, jotta tamma nosti ravin tai laukan. Aivan edessämme kulkenut ruunikko tamma vaikutti pirteältä ja reippaalta, mutta pysyi hyvin Irethin hallinnassa. Matka oli oikein mukava näiden kahden puoliverisen takana, sillä koska suuremmilla hevosilla oli reilusti pidemmät askeleet, sai Tritla liikkua reippaasti eikä minun tarvinnut roikkua koko ajan kiinni tamman suussa.

Vetäjän kommentti
Olitte alussa mukana kumpikin aivan kympillä, Tritla kulki rauhallisen reippaasti ja oli oikein kivalla päällä porottavasti auringosta huolimatta. Meym. unohtui välillä ihailemaan liikaakin maisemia ja havahtui vasta tamman temppuilun alkaessa. Ensimmäiseksi maastoretkeksi porukassa tämä sujui hyvin, vaikka uiton jälkeen puhtia löytyi alkureippaudenkin jälkeen enemmän. Tritla ei ollut uinnista kovin innostunut, mutta meni muidenkin perässä loppujen lopuksi veteen. Pienen rohkaisun jälkeen tamma innostui kastelemaan myös muut, jo muutenkin märkinä olevat ratsukot. Uinnin jälkeen tosiaan matka taittui teillä vauhdikkaasti, puhtia löytyi enemmän kuin alussa ja tamman askeleet olivat matkaa voittavat. Välillä Tritla osoitti myös mieltään liian hitaasta vauhdista ja yritti ohitella toisia retkelle olevia ratsukoita, loppua kohti tamma kuitenkin tajusi, mitä hajurako tarkoitti. Sinulla ratsastajana oli todella hyvä istunta ja josta saitkin paljon kehuja! Olit selässä määrätietoinen ja pidit koko ajan mukana tasaisen tuntuman, vaikka tamman mieli ailahtelikin alkumatkan jälkeen. Ensimmäiseksi maastoksi porukassa, retki siis sujui teiltä melko hyvin. Kunhan saat tamman vielä kuuntelemaan hieman enemmän ja pysymään jonossa nätisti.(:

Ikääntyminen